Tupa o korin syrän..

Tupa o meillä paikka mihinkä vierahat aina istahtaa. Tuvan pöyrän ympärille o tavattu aina kokoontua. Tupa o meirän taloon lämpimin paikka, sillä puuhella hohkaa ihanaa lämpöä aina syksystä kevääsehen. Ku muutettihin 2010 syksyllä taloohin, molin aiva tyytyväänen tupakeittiön "sisusuksehen". Tänävuonna alakoi vasta tuntua siltä notta ny mä haluan jotaki muutosta tähän tilahan. Alunperin meinattihin notta jos vaihrettais keittiön kaapit. Ruvettihin vertaalemahan hintoja kaapinovista ja työtasoista sekä taustalevyystä ja torettihin notta tyyrihiksi tuloo. Molin kuitenkin tyytyväänen kaappeihin mutta halusin värimuutosta. Ei muuta ku suti kätehen ja maalaamahan.. No, kaikenmoosta säätämistä toki oli ennen ku homma eteni mutta lopputuloksehen moon aiva tyytyväänen.

ENNEN MAALAUSTA!!

"UURET" KEITTIÖKAAPIT.

Tuvan laattia oli alunperin vaaliaa muovimattoa joka meni vaihtohon meleko pian muuton jäläkehen. Tuvan pöyrän ja tuolit löyrettihin navetan ylisiltä ja isoo vitriini sekä puupenkki tuli taloon mukana. Vitriinin maalausta moon miettiny mutta vielä enoo malttanut maalata. Puunväri tuo omasta mielestäni lämmintä tunnelmaa tupahan ja sopii hyvin laattia sävyhyn. 

Karteekit löysin halavalla muistaakseni tarjoustalosta. Isoolle pöytäliinalle ei ollu oikeen kissien takia käyttöä joten ompelin siitä pienemmän pöyrän päällys liinan ja puusohvan selkänojan pehmuseesehen päällisen. Kyllä keväällä täytyy olla hieman väriä..

Piti saara uus kraanaki! 

Työtasot on kans maalattu, toivottavasti kestää käyttöä. Taustalevyn maalasin kans, ensin vaaleammalla harmaalla alle ja tummemmalla harmaalla muovipussi-tekniikalla elävä pintaaseksi.

Maalaminen oli mukavaa hommaa, vaikka kissinkarvoja sai olla kokoajan nyppimässä pois. Olis kyllä luullu notta kissit ei maalin hajusta tykkää, mutta niiren täytyy aina olla siellä mihinä emäntäki. 

Tupa o meirän korin syrän, niin vissihin tairetahan sanua..